Seuraavassa lyhennelmä joka on laadittu 60-vuotisjuhliin , 50-vuotishistoriikin pohjalta

Seuraavassa lyhennelmä joka on laadittu 60-vuotisjuhliin , 50-vuotishistoriikin pohjalta

Kalkun historia

Johdanto

Aikaisemmin tämän alueen nimi oli Petsanmäki. Sillä tarkoitettiin aluetta, joka ulottui Myllyojasta nykyisen Nokian rajaan. Se kuului Ala- ja Keski-Villilän tilojen maihin, Petsanmäen pohjoispuolella oli Ylä-Villilän ja eteläpuolella Pitkäniemen alue. Kalkun kaupunginosa nimen alue sai, kun asemakaava vahvistettiin vuonna 1944. Nimi Kalkku on johdettu Kalkun vuoresta.

Aika ennen asemakaavaa
1890-luvun alussa oli nykyisen Pitkäniemen sairaalan paikalla kruununvirkatalo eli puustelli. Lähellä Kalkun entistä rautatieseisaketta sijaitsi kolme Pitkäniemen puustellin torppaa: Kiviniemi, Pikku-Kiviniemi ja Myllymäki. Näitä kolmea torppaa nimitettiin yhteisellä nimellä Töllikylä. Tämä seutu oli mitä aidointa maaseutua. Alueen läpi juoksee puro, jossa oli siihen aikaan runsaasti vettä. Puro alkaa Ylöjärven puolelta Suojärvestä ja laskee Vihnusjärveen. Vettä oli niin paljon, että purossa voitiin käyttää myllyjä, niinpä sitä nimitettiin Myllypuroksi.

1890-luvulla molemmissa puron korkeissa putouksissa oli mylly. Ylemmässä putouksessa oli Villilän mylly, jonka yhteydessä oli myös pärehöylä. Alempi oli Pitkänniemen mylly. Myllyt olivat ns. jalkamyllyjä. Näihin aikoihin Grönfors-niminen mies rakensi kolmannen myllyn, joka oli hammasratasmylly. Vuonna 1903 mylläriksi tuli Evert Virtanen. Mylly oli kolmikerroksinen ja siitä saatiin ryynejä eli kräälijauhoja. Samoihin aikoihin muut myllyt lopetettiin kannattamattomina. Kalkku oli silloin tärkeä paikka, sillä Tampereen, Nokian ja Siuron myllyissä ei saatu ryynejä. Vuonna 1920 jauhettiin myllyssä viimeiset jauhot.

Vuoden 1890 jälkeen Kalkussa oli neljä vilkasta aikaa:
1890–95 rakennettiin Tampere-Pori rautatie,
1895–1899 rakennettiin Pitkäniemen sairaala,
1916–17 venäläiset kaivoivat juoksuhautoja pelätessään saksalaisten maihinnousua länsirannikolle
1941–47, jolloin Sako Oy rakensi luolatehtaan Kalkunvuoreen.

Kalkku perustetaan

Petsanmäen liittäminen Tampereeseen sai alkunsa 1920-luvulla Tampereella virinneistä Pispalan, Tahmelan ja Epilän liitoshankkeista. Vuonna 1930 tamperelais-pohjoispirkkalaisten neuvottelujen jälkeen oltiin valmiita ehdottamaan koko Harjun jakokunnan, samalla myös Petsanmäen liittämistä Tampereeseen. Erityisen innokkaita olivat Nokialaiset, jotka näin edistivät kauppalahankettaan. Tamperelaisten jahkailtua, valtiovalta puuttui peliin ja vuoden 1937 alussa toteutettiin seitsemän pohjoispirkkalaisen kylän pakkoliitos Tampereeseen, näin myös Petsanmäestä, nykyisestä Kalkusta tuli osa Tamperetta.

Koko Suomen itsenäisyyden ajan on Tampere kärsinyt asuntopulasta. Eri asia on kuitenkin, olisiko Kalkun rakentaminen aloitettu ilman sodan pahentamaa asuntopulaa. Kalkusta on matkaa Tampereen keskustaan noin kymmenen kilometriä. Matka on pitkä, sillä sotien jälkeen tonttimaata oli lähempääkin saatavana. Tärkein syy Kalkun rakentamiseen, lienee ollut se, että täältä maata oli saatavana ilman pakkolunastusta, vapaaehtoisin kaupoin. Lisäksi Suomeen saapui sellainen asemakaava-arkkitehtuurin virtaus, että asuma-alueet hajakeskitetään. Näin turvataan kunnolliset viheralueet ja erotettaisiin asuminen, työ, liikenne, hallinto ja virkistys alueellisestikin. Merkitystä Kalkun perustamiselle oli lähistöllä olevat suuret työpaikat (esim. Puolustusvoimien varikko ja Pitkäniemen sairaala), joiden työntekijät tarvitsivat asuntoja.

11.10.1944 hyväksyttiin asemakaava. Asemakaava edellytti rakennettavaksi ns. puutarhakaupunginosa. Tontit olivat suuria, sillä tonteilla tuli voida harjoittaa puutarhaviljelyä.

Rakennustyöt alkavat
Rakennustyöt alkoivat vuonna 1948. Ensimmäisinä valmistuivat Huhtasenkadun talot nro. 9 ja 15, asukkaat muuttivat huhtikuussa 1949. Rakentamista Kalkussa vaikeutti tiestön puuttuminen. Kaupunki oli tosin huolehtinut tielinjojen mittauksista, mutta vuoteen 1951 asti asukkaat joutuivat talkootöinä tekemään jonkinlaiset tiet, jotta kuljetukset rakennuksille olisivat pelanneet.

Vähitellen ensimmäisten rakennusten valmistuessa ja asukkaiden saapuessa tuli esiin muitakin asukkaita haittaavia puutteita, joita korjattiin pikku hiljaa.

Seuraavassa joitakin merkkipaaluja:

Katujen ulkovalaistus 1949

Ruokatavaraliike aloitti toimintansa 1949

Katujen viemärityöt 1950

Kalkun posti aloitti toimintansa 1951

Liikennelaitos aloitti Kalkun liikenteen 1953

Lasten leikkikenttä 1955

Puhelinoloihin huomattava parannus 1957

Auraussopimus kaupungin kanssa 1957

Lasten kelkkamäki 1957

Lasten luistinrata 1958

Vesijohto 1958

Palohälytyskellot 1958
 

Omakotiyhdistyksen alku

45 pääasiassa Kalkun asutusalueen uudisrakentajaa kokoontuivat ravintola Tuotannon salissa 18.2.1949. Heille jokaiselle oli käynyt selväksi järjestöllisen toiminnan välttämättömyys. Siinä vaiheessa oltiin yksimielisiä siitä, että yhteiskunta on huonokuuloinen yksilön äänelle, joten koko ryhmäkunnan on puhallettava pasuunaan yhteisin voimin (perustavan kokouksen pöytäkirjasta). Kokouksen avauksen suoritti Toivo Pyhältö ja hänet valittiin myös yhdistyksen puheenjohtajaksi.

Aluksi yhdistyksen tehtävä oli patistaa kaupunkia korjaamaan kaikkein kipeimpiä puutteita, alkaen teiden ja katujen rakentamisesta ja viemäri ja vesijohtoverkoston saamisesta alueelle. Posti ja kansakouluolojen parantaminen olivat myös tärkeitä haasteita. Aloitteita kaupungille tehtiin vuosina 1949–1958 119 kpl.

Me jotka olemme myöhemmin muuttaneet Kalkkuun, olemme saaneet nauttia siitä, mitä ennen ei ollut, sähköt, viemäri, vedet, puhelimet, kadut jne. Nämä kaikki on ollut meille valmiina.



Kalkun oky:n 50-vuotishistoriikista lyhentänyt Kari Alentola